Hei! Olen ollut hiljaa kauan. Kolmisen kuukautta näköjään. Pahoittelut siitä! Ja kiitos te sinnikkäät lukijat, jotka ootte hiljaisuudestani huolimatta täällä. Usein on käynyt mielessä tänne kirjoittaminen, mutta en ole yksinkertaisesti saanut puettua ajatuksia sanoiksi ja on tuntunut, että haluan tehdä jotain muuta. En kuitenkaan koskaan poistanut tätä, koska itseni tuntien tiesin että tulen vielä joskus tuntemaan kirjoittamisen paljon.
En edes yritä niputtaa kolmen kuukauden aikana ilmaantuneita ajatuksia... Tänään haluan kirjoittaa vain ja ainoastaan yhdestä asiasta. Viime viikkojen aikana olen ymmärtänyt, että tärkein asia (ainakin minun) elämässä on ystävyys. En voi korostaa sitä tarpeeksi. Ystävät lyövät kaiken muun laudalta. Jopa perheen, jopa tosi rakkauden. Kliseet ystävyydestä saattavat olla oikeassa: ne pysyvät aina, kun miehet tulevat ja menevät. Se on lohdullista. Vaikka parisuhteet menisivät mönkään, niin ystävyyssuhteet pysyvät. Ystävää ei hylätä heppoisista syistä ja suuretkin syyt usein ovat pientä ystävien rakkauden rinnalla.
Jonkun ystävänä oleminen tarkoittaa sen vikojen, heikkouksien ja huonojen hetkien sietämistä. Suurimman osan ajasta se tarkoittaa kuitenkin ihanien hetkien jakamista, naurua, iloa ja maailman/elämän kokemista yhdessä. Itse annat ymmärtäväisyyttäsi, lempeyttäsi, hymysi, ajatuksiasi, vinkkejä elämään ja rakkautta. Ne on myös täysin samoja asioita, joita saat ystävältäsi.
Ystävyyssuhteessa kaksi ihmistä kasvavat ja kehittyvät ystävyyden jatkuessa koko ajan, minkä vuoksi myös ystävyyssuhde muuttuu vuosien varrella. Se on fantastinen ajatus, että vuosienkin pituinen ystävyys tuo ja antaa kummallekin osapuolelle aina vaan jotakin uutta ja ihmeellistä. Itselläni on muutama sellainen ystävä, jotka olen tuntenut pienestä pitäen. Olemme kokeneet ja jakaneet käytännössä kaiken elämässämme, mutta koskaan ei ole tuntunut siltä, että tämä olisi tylsää. Sitä luulee tuntevansa toisen kaikin puolin, mutta yhtäkkiä se tekeekin jotain aivan ennen kuuulumatonta. On jännittävää seurata lähietäisyydeltä toisen ihmisen muuttumista. Onko muilla vastaavia pitkän ajan ystävyyssuhteita?
Uudemmat ystävät ovat siinä mielessä mahtavia, että ehkä ei tunne toista vielä niin läpikotaisesti, mutta syvemmälle päästessään huomaa pitävänsä ihmisestä vain enemmän ja enemmän. Jokaisella ihmisellä on erilainen käsitys ideaalista ystävyyssuhteesta.
Itselleni ihanteellista ystävyyttä on arkinen ajanvietto yhdessä välillä sitä jollakin erityisellä maustaen. Ystävän kanssa pelkkä päiväkävely, kahvilla käynti, darrasta kärsiminen, elokuvan katsominen, jutteleminen, vittuuntuneet päivät, autolla matkustaminen, jäätelön syöminen ja ruuanlaitto ovat erityisiä hetkiä. Välillä on ihanaa myös juhlistaa ystävyyttä jollakin tavallista suuremmalla tavalla. Itselleni ovat jääneet mieleen kotimaan- ja ulkomaanmatkat ystävien kanssa erityisen hienoina hetkinä. Ulkona syöminen, teatterissa käyminen, juhlien järjestäminen ja muut erityisemmät asiat kalenterissa eivät olisi lainkaan niin erityisiä yksin tehtynä.
Mukavaa syksyä teille ja ystävillenne. Laittakaa toki kynttilät palamaan, musiikki soimaan ja muistelkaa erityisiä hetkiänne. :)
